Kun koti osaa tehdä olutta – tarina kahdesta maailmasta
1.10.2025
Kaikki alkoi viattomasti yhdestä reseptistä ja yhdestä automaatiosta. Nyt en tiedä, kumpi räjähtää ensin – käymisastia vai älykoti.
Voisiko auton lämmityksen kytkeä päälle etänä? Se tuntui pieneltä askeleelta, mutta avasi portin täysin uuteen maailmaan: älykotiin. En silloin arvannut, että vuosien päästä taloni keskustelisi kanssani, hälyttäisi auki jääneestä jääkaapista ja kertoisi fermentation tilan reaaliajassa.
Aluksi virittelin yksinkertaisia ratkaisuja: ajastimia, älypistorasioita ja liiketunnistimia. Pian kodissani oli enemmän laitteita kuin pienessä valvomossa. Valot syttyivät, kun astuin huoneeseen, ja lämmitys säätyi säiden mukaan. Kun kaikki toimi, tunsin rakentaneeni nerokkaan järjestelmän; kun mikään ei toiminut, se tuntui itsepäiseltä arpapeliltä.
Älykoti ei ole koskaan valmis. Se elää, muuttuu, päivittyy ja joskus hajoaa. Rakensin vanhoista tableteista näyttöjä, jotka seurasivat lämpötilaa, sähkönkulutusta, energian hintaa ja ilmanlaatua. Yksi tabletti pullistui niin pahasti, että näytti enemmän croissantilta kuin näytöltä. Nykyään seuraan kotini tilaa tietokoneelta, koska työskentelen siellä joka tapauksessa pitkiä päiviä. Ainoa älytaulu, joka on vielä käytössä, on olohuoneessa oleva Ulanzi TC001. Siihen voi ohjelmoida näkymään lähes mitä vain: minulla näkyvät kellonaika, viikonpäivä, pörssisähkön hinta ja ulkolämpötila.
Toinen maailma, oluen valmistus, tuli elämään eri reittiä. Se alkoi leivästä. Kaverin kanssa mietimme hiivaleivän juuren tekoa ja huomasimme nopeasti, että prosessi muistuttaa oluen valmistusta. Opiskeluaikoina olutta oli tehty, mutta silloin se oli seikkailu, ei järjestelmällinen prosessi. Nyt lähestyin asiaa toisin: tilasin kattilan, saavin, vesilukon ja valmiin olutpaketin. Ensimmäinen erä oli yllättävä menestys – ei täydellinen, mutta todella hyvä.
Siitä se lähti. Innostuin, tutkin, liityin someryhmiin, kysyin tyhmiä kysymyksiä ja ostin lisää laitteita. Mäskään, keitän, humaloin, annan käydä, kegitän ja juon kavereiden kanssa. Jokainen erä on uusi tarina: joskus onnistunut, joskus opettavainen. Suomessa kotipanimoiden yhteisöt ovat tiiviitä ja ihmiset todella mukavia. Vuoden mittaan järjestämme useita yhteistapahtumia, joissa maistellaan, vaihdetaan oluita ja pidetään hauskaa.
Jossain vaiheessa nämä kaksi maailmaa alkoivat puhua keskenään. Älykoti ei ollut enää vain valojen ja lämmityksen ohjausta – siitä tuli oluen tekijän apuri. Mäskäyksen ajaksi talon sähkölämmitys kytkeytyy automaattisesti pois päältä, jotta sulakkeet eivät pala. Käymisen aikana seuraan lämpötilaa, ominaispainoa ja alkoholipitoisuutta tietokoneelta.
Tämä yhdistyminen ei ollut suunniteltu, vaan syntyi harrastusten rinnakkaisesta kasvusta. Molemmissa piilee sama koukku: kun innostun, sukellan syvälle. Rakennan, testaan, korjaan ja parannan. Ja molemmissa on yhtä suurta iloa – se hetki, kun kaikki toimii juuri niin kuin pitää.
Joskus mietin, mitä nämä harrastukset kertovat minusta. Ehkä sen, että pidän järjestyksestä, mutta rakastan kaaosta. Että haluan hallita prosesseja, mutta hyväksyn yllättymiset. Että teknologia ja käsityö eivät ole vastakohtia, vaan kumppaneita. Ja että koti voi olla enemmän kuin seinät – se voi olla panimo, laboratorio ja leikkikenttä.
Jos joku kysyy, onko tämä normaalia, vastaan savolaisittain: "Voehan se olla niinnii tai olla olemati."
Teksti ja kuvat: Tekniikasta ja oluista kiinnostunut Jari